Hyvinvointialueiden talous on vaikeassa tilanteessa. Kesäkuun arvioiden mukaan alijäämä tulee kasvamaan tänä vuonna lähes 1,42 miljardiin euroon. Tässä tilanteessa on tärkeää ymmärtää, mistä kustannukset kertyvät ja miten niitä voidaan hallita tehokkaammin. Kustannuslaskenta tarjoaa ratkaisuja taloushaasteisiin.
Kustannuslaskennassa on kyse kustannusten kiinnittämisestä toimintaan. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta tämä tarkoittaa, että toiminnan yksiköt kirjataan asiakas- ja potilastietojärjestelmiin. Rakenteisessa muodossa ja kansallisiin koodistoihin perustuvat suoritekirjaukset yhdistetään kirjanpidon euroihin yhdessä määritettyjen periaatteiden kautta.
Tämä mahdollistaa palvelujen kustannustehokkuuden arvioinnin ja parantamisen, mikä voi johtaa merkittäviin säästöihin ja resurssien parempaan käyttöön.
Kustannuslaskenta osana laajempaa tiedolla johtamista
Kustannuslaskenta toimii tiedolla johtamisen mahdollistajana. Se tarjoaa näkymän palvelutarjonnan kustannuksista tuoteyksikkötasolla, mikä lisää kustannustietoisuutta ja auttaa vertailemaan eri toimintojen kustannuksia. Vertailukelpoiset hintalaput sekä talouden seuranta, arviointi ja budjetointi luovat pohjan kestävälle taloudenpidolle ja mahdollistavat toiminnan tuottavuuden ja taloudellisuuden seurannan pitkällä aikajänteellä. Toiminnan kehittäminen onnistuu, kun suoritteille kohdennetaan myös työpanos ja suorittajan ammatti.
Kustannuslaskenta ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös näkymä kysynnästä eli palvelutarpeesta, jotta voidaan nähdä, miten hyvin ja kustannustehokkaasti palvelutarjonta vastaa kysyntään. Kustannusvaikuttavuutta saadaan aikaan, kun samaan palvelutarpeeseen voidaan vastata aiempaa kustannustehokkaammin. Tämä edellyttää suoritekustannusten ja palvelutarpeen kohdentamista asiakkaille sekä kustannustehokkaampien palvelupolkujen muodostamista. Viime kädessä suurin kustannusvaikutus saadaan aikaan, kun tieto integroituu osaksi operatiivisen tason asiakas- ja potilasohjausta.
Kustannuslaskennan yksikkö
Yksikkökustannus, tuotekustannus ja suoritekustannus. Monta nimitystä samalle tekijälle, jonka perimmäisenä tarkoituksena on löytää alin nimittäjä, jolle kustannus kannattaa ja voidaan kohdentaa, jotta organisaatiota voidaan johtaa kustannustehokkaasti.
Tehtävä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta toteutuksen variaatiomahdollisuuksia on myriadeittain. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kotihoidon käynti. Käyntikustannus voidaan laskea laskemalla sosiaalipalveluluokituksen kotihoitoon kirjattujen erilaisten asiointitapojen määrä yhteen ja jakaa kyseisellä summalla kotihoidon kustannuspaikoilla olevat eurot eli:
KP*1 + KP2 + KPn
(Sosiaalihuolto – sosiaalipalvelut; sosiaalihuolto – asiointitapa) määrä, kpl
Tällöin käyntisuoriteeksi muodostuu yksi käyntikerta, oli kyseessä sitten lähihoitajan klo 12.00 tekemä 10 minuutin puhelu asiakkaalle tai ostopalveluna toteutetun (järjestämistapa) sairaanhoitajan (ammattiryhmä) 30 min (ajallinen kesto) kotikäynnistä (palvelukanava) yöllä klo 00.00 (ajankohta), yksilöasiakkaalle (kävijäryhmä), jonka koti sijaitsee 30 km päässä lähimmästä palvelupisteestä (sijainti) tekemä käynti.
Mitä enemmän dimensioita otetaan mukaan, sitä tarkempi kuva todellisista yksikkökustannuksista muodostuu. Tarkkuus kuitenkin maksaa ja optimaalinen ratkaisu löytyy jostain väliltä. Optimaalinen ratkaisu on myös palvelukohtainen.
Kustannuslaskenta osana laajempaa kansallista viitekehystä
Kustannuslaskennan yksiköiden määrittämistä on edistetty eri tahojen toimista. Automaattinen talousraportointi (AURA) sisältää nykyisellään sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta 60 luokkaa, jolle kustannukset kohdennetaan. Toiminnan tietojen kohdistaminen AURA-luokille muodostaa kuitenkin haasteen, koska näin karkealla tasolla oleviin luokkiin sisältyy erilaisia suoritteita, kuten hoitopäiviä ja käyntejä samaan luokkaan. AURA-luokitusta ylläpitää Valtiokonttori.
AURA-luokitus on viety tarkemmalle tasolle organisaatioriippumattomassa palveluluokituksessa (ORP 2.0), josta löytyy nykyisellään 78 luokkaa. ORP tarkentaa kuvaa erityisesti sosiaalihuollon palvelujen osalta, mutta myös sen osalta on tehty paljon kompromisseja ja tarkkuustaso jää monilta osin useimpien alueiden tavoiteltavien hyötyjen kannalta liian karkealle tasolle. ORP 2.0 -luokituksen määrityksistä on vastannut DigiFinland ja vastuu ylläpidosta on siirtynyt Sosiaali- ja terveysministeriölle.
Tarkkuustasoa parantaa erityisesti erikoissairaanhoidon osalta diagnoosiryhmiin perustuva luokittelu (DRG), jonka avulla saadaan muodostettua suoritehinnasto eli keskimääräiset suoritehinnat. Suomessa käytössä olevan NordDRG-luokittelujärjestelmän ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa yhteispohjoismainen Nordic Casemix Centre. Erikoissairaanhoidon ohella perusterveydenhuollossa ja suun terveydenhuollossa on käytössä omat DRG-luokitukset, joita hyödynnetään hyvinvointialueilla hyvin vaihtelevasti.
Kilpailevien luokitusten ja standardien olemassaolo ei ole optimaalinen hyvinvointialueiden näkökulmasta. Kansallisesti määritetyt ja standardoidut yksiköt auttaisivat alueita tuottamaan vertailukelpoisempia ja yhteentoimivampia ratkaisuja. Kehitystyötä jatketaan Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla.
Yhteenveto
Kustannuslaskenta on keskeinen osa tiedolla johtamisen kehitystä hyvinvointialueilla. Se auttaa päättäjiä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja mahdollistaa kustannusvaikuttavien käytäntöjen implementoinnin operatiiviselle tasolle. Kustannuslaskennan aloittaminen on yksi tärkeimmistä askeleista kohti tiedolla johdettua organisaatiota.
Kirjoittajasta
Anssi Vartiainen
Senioriasiantuntija, tietojohtaminen
Toimin tietojohtamisen senioriasiantuntijaroolissa julkishallinnon tukena. Autan tietojohtamisen johtamiseen liittyvissä johdon neuvontatehtävissä tietojohtamisen kypsyystason nostamiseen liittyen.
