Vaalit tulossa, mutta missä on muutos? Krooninen strategiavaje julkisella sektorilla

Kun Suomi valmistautuu kunta- ja aluevaaleihin, on loistava hetki ottaa tarkempaan syyniin julkisen johtamisen haasteet. Vaalilupauksia kuulemme jälleen kerran roppakaupalla – kaikki muuttuu! Mutta todelliset muutokset eivät synny pelkästään sillä, että puhumme suuria tai käymme laittamassa vaalipäivänä rastin ruutuun.

Oikeat muutokset vaativat ison joukon ihmisiä tekemään suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Onneksi tiedämme paljon siitä, miten hommia pitäisi johtaa, jotta saadaan tuloksia aikaan. Kunhan vain kaikki luottamustehtäviin valitut ymmärtävät, mitkä asiat ovat onnistumisessa tärkeitä. Vasta sitten voidaan puhua vaikuttavasta johtamisesta.

Valitettavasti monissa julkisissa organisaatioissa tuntuu vallitsevan krooninen strategiavaje. Se ei suinkaan tarkoita, että niissä olisi pulaa ohjausdokumenteista tai seurattavista mittareista. Niitä voi olla jopa liikaakin! Siksi on syytä avata, mitä strategia tarkoittaa ja miten strategiavaje voi olla todellisuutta, vaikka papereita ja numeroita olisi tehtykin.

Mitä strategia oikeasti on?

Jotta ymmärrämme, mistä strategian kenkä puristaa, pitää ensin saada selväksi, mikä strategian tarkoitus todella on. Tästä aiheesta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Näkökulmat vaihtelevat, mutta kaiken ytimessä on kaksi kysymystä:

1. Miten organisaatio toteuttaa perustehtäväänsä mahdollisimman hyvin juuri nyt?
2. Miten organisaatio haluaa kehittyä, jotta se kykenee toteuttamaan perustehtävänsä vielä paremmin tulevaisuudessa?

Strategia vastaa näihin kysymyksiin tekemällä valintoja ja asettamalla tavoitteita. Siksi strategia ei voi olla kaikkea kaikille, koska silloin se ei valitse mitään. Eikä se myöskään ole pelkkä kasa numeroita ja mittareita, vaan siihen pitää liittyä oikeita, rohkeitakin tavoitteita, jotka näyttävät suunnan kaikelle tekemiselle.

Kun strategia karkaa käsistä – kaupunkitarina varoittavana esimerkkinä

Miltä strategian todellisuus sitten näyttää käytännössä? Otetaanpa kuvitteellinen, mutta valitettavan tutun kuuloinen esimerkki: kaupunki X, joka haaveilee isosta asukasluvun kasvusta. Kuulostaa hyvältä, eikö? Mutta homma menee pieleen, kun selkeys ja linjakkuus unohtuvat heti alkumetreillä.

Kaupungin X johto nimittäin haluaa kaupungin olevan samaan aikaan niin kulttuurin, urheilun, yritysten kuin opiskelijoidenkin mekka. Tavoite olisi täpärästi mahdollinen, jos pääosin keskityttäisiin vanhan hyvän ylläpitämiseen, mutta neljässä vuodessa ei ihmeitä tehdä. Lisäksi jokainen muukin kekseliäs ja innokas kunta ja kaupunki kilpailee samoista asioista ja asukkaista.

Kaupunki X päättää, että kaikki tehdään kannustavasti, asiakaslähtöisesti, taloudellisesti fiksusti ja hyvinvointia tuottaen. Kaikki hienoja juttuja, mutta miten niistä on apua arjen pyörityksessä, kun pitäisi oikeasti tehdä valintoja? Kun ei siinä edes vielä kaikki: varmuuden vuoksi strategiassa nostetaan esiin painopisteitä, jotka käytännössä kattavat kaiken, mitä kaupunki ikinä tekeekään. Jokaiselle niistä on tietenkin omat kunnianhimoiset tavoitteensa.

Jotta kaiken muuttaminen samaan aikaan olisi mahdollista, laaditaan vielä kymmenkunta ohjelmaa täydentämään strategiaa. Ohjelmissa on vaikka kuinka paljon uusia tavoitteita, mutta niillä ei välttämättä ole mitään loogista yhteyttä kaupungin strategian päällimmäisen tavoitteen eli asukasluvun kasvattamisen kanssa.

Aika herätä strategiavajeesta

Kuvitteellisen kaupunki X:n strategia ja sen toimeenpano on valitettavan tuttu näky monissa kunnissa. Kaikkien niiden perusongelma on, etteivät ne oikeastaan anna eväitä tehdä valintoja. Niihin on ympätty, syystä tai toisesta, kaikkea kaikille, minkä seurauksena toimeenpano kaupungissa hajaantuu, eikä toivottavia läpimurtoja synny. Kun yrittää kaikkea, ei onnistu missään. Näinpä kaupungin toiminnan ohjauksessa on kriittisessä kohdassa perustavanlaatuinen ongelma, toisin sanoen strategiavaje, ja vaaleissa luvatut muutokset jäävät vaalikausi toisensa perään torsoiksi. Niin käy, kun unohdetaan, mistä strategiassa on oikeasti kyse: valinnoista ja tavoitteista, jotka vievät organisaatiota eteenpäin. Kuten Kuntaliittokin sanoo: "Elävä kuntastrategia on valintoja toinen toistaan tärkeämpien asioiden välillä".

Tämän ei onneksi tarvitse olla mikään ikuinen kohtalo. Nyt, kun uudet valtuustot aloittavat työnsä ja strategiat laitetaan uusiksi sekä kunnissa että hyvinvointialueilla, on paras hetki herättää yhteinen keskustelu strategiavajeesta. Meidän on vihdoin alettava vaatia strategioilta oikeita tuloksia, ei pelkkiä hienoja sanoja, jotka lopulta eivät johda mihinkään.